Juuli | Erityisopettaja

Erityisopettaja

2. Vuosikurssi

Heippa kaikille!

Täällä kirjoittelee Juuli, toisen vuoden erityisopettaja opiskelija. Pääaineeni on siis erityispedagogiikka ja pitkä sivuaineeni monialaiset opinnot, joten luokanopettajan pätevyyden tulen myös saamaan! Lukion jälkeisenä välivuotena työskentelin paljon sijaisena eri kouluissa, ja innostuin sitä kautta erityisopettajan työstä. Haluan olla tulevaisuudessa aikuinen, joka osaa auttaa koulussa apua tarvitsevia lapsia ja nuoria. Tällä hetkellä mieleni halajaa erityisopettajaksi lukioon, mutta saa nähdä muuttuuko mieleni vielä vuosien varrella. Mahdollisuuksia on niin monia.

Läsnäoloa opinnoissani on paljon, sillä eihän opettajuutta opi kun itse tekemällä ja paikan päällä olemalla. Totta kai opinnot sisältävät myös esimerkiksi kirjatenttejä, mutta ryhmätöitä ja itse omilla käsillä puuhastelua on paljon! Tällä alalla pääsee itse tekemään muun muassa käsitöitä, soittamaan eri soittimia sekä liikkumaan liikuntatunneille. Jokainen koulupäivä on erilainen, ja siitä minä itse tykkään juuri tässä alassa.

Paras hetki UEFissa? Voi niitä hetkiä on lukuisia! Päällimmäisenä mieleeni tulee se, kun viime syksynä koulun vasta aloittaneena kävelin vain eräänä päivänä yliopistomme vehreässä pihapiirissä kohti ruokalaa. Joku vastaan tuleva opiskelija hymyili minulle, ja jäi pitämään ovea auki. Tällöin tajusin sen, että olen juuri oikeassa paikassa, juuri minulle oikealla alalla. Tunsin vain itseni todella onnelliseksi.

Nämä onnen hetket ovat jatkuneet opintojeni ohella. Joensuussa kaikki kampukset ovat hyvin tiiviitä, sekä lähellä keskustaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja yliopistomme järjestää jatkuvasti monenlaista menoa ja meininkiä; kaikille löytyy jotakin. Yliopiston lähellä on todella hyvät urheilumahdollisuudet, ja yliopiston oma liikuntajärjestelmä toimii moitteettomasti. Täällä on paljon opiskelijoita, mutta silti lähellä on kivaa luontoa, johon pääsee milloin tahansa rauhoittumaan vaikka ihan vaan yksin omien ajatustensa kanssa.