Veera | Sosiaalityö

Sosiaalityö

2. Vuosikurssi

Moikka!

Nimeni on Veera ja olen 21-vuotias, toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopiosta. Muuttolintujen mukana muutin tänne Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahesta! Sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Olen luonteeltani rento, mutta aikaansaava ihminen, joka harvemmin pysyy paikallaan. Parhaiten viihdyn reissussa tien päällä!
Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijän työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin.
Minua on aina kiinnostanut eettiset aatteet ja kysymykset, varsinkin kysymykset siitä miten me kohtaamme ja kohtelemme kanssaeläjiämme yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien puolustamisen kysymykset sekä huono-osaisuuteen vaikuttavien rakenteiden paljastaminen ovat mielenkiintoni kohteena. Olen aina tiennyt, että tulen työskentelemään ihmisten parissa ja tulevana sosiaalityöntekijänä koen, että nämä haaveeni tulevat toteutumaan.
Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani. Lisäksi olen kiinnostunut johtamisen kursseista, tai esimerkiksi sosiaali- ja terveyshallintotieteistä, näitä mahdutan opintoihini sen verran kuin vaan ehdin käymään!

Paras hetki UEFissa? Minä kutsun meidän yliopistoa ja sen opiskelijoita sekä henkilökuntaa perheeksi. Tämä perhe on täynnä aitoja ihmisiä, jotka kaikki olemme täällä pohjimmiltaan samasta syystä: halusta oppia, kehittyä ja kehittää. Paras hetkeni UEFissa onkin siis ehdottomasti ollut se, kun minut toivotettiin tervetulleeksi tähän perheeseen ja otettiin vastaan juuri sellaisena kuin olen.